Siitä se ajatus sitten lähti...

Olimme tehneet muutama kuukausi sitten tarjouksen aivan ihanasta yli 100-vuotiaasta hirsitalovanhuksesta, mikä hyväksyttiin ja innoissamme jo sinne suunnitellimme kaikkea pientä pintaremonttia ja sisustusta. Minä jo tunnetusti innokkaana olin hankkinut vanhat -60 luvun nojatuolit talliini entisöitäväksi ja paikkakin niille oli jo mielessä valmiina. Kunnes yhtenä päivänä myyjät ilmoittivatkin laittavansa talovanhuksen uudelleen myyntiin ilman järkevää syytä!

Tästä mielemme pahoittaneena lähdimme mieheni kanssa pohtimaan uutta vaihtoehtoa, mikäli nykyinen talomme menisi kaupan. Mihin siis muuttaisimme ja mistä löytyy sellainen unelmien talo, mikä miellyttää meitä molempia ja täyttää kaikki kriteerimme sitten, kun omaamme löytyy oikeat ostajat? Jäämmekö kodittomiksi? Vuokrallekaan ei haluttaisiin vai mitä sitten...?

Pidimme siis oman kotimme myynnissä, koska koimme hölmöltä ottaa sitä pois markkinoilta, kun sinne sen ollaan kerrankin raaskittu laittaa. Asumme siis aivan ihanassa maalaisromanttisessa rintamamiestalossa, jota olemme suurella sydämellä remontoineet. Täältä on vaikea lähteä pois, mutta nyt oli meidän perheen aika vaihtaa maisemia ja siitä se ajatus sitten lähtikin...

Mieheni on muutaman kerran ehdotellut, mitä jos muuttaisimme lähemmäs hänen töitään Kymeenlaaksoon. Minä länsirannikon tyttönä olen hanakasti laittanut tähän asti vastaan. Nimenomaan tähän asti...Hih!

Äitienpäiväviikonlopuksi lähdimme yllättämään anoppia ja matkalla mieleeni tuli meidän oma tontti(mieheni perimä), joka oli jo olemassa, minkä sijainnista minulla vaan ei ollut vielä tietoa.  Mitä jos oikeasti muutetaankin lähemmäs miehen töitä ja rakennetaan tontille ihan ikioma ja juuri sellainen huvikumpu, kuin haluamme ja haaveilemme? Mitä jos? 

Äitienpäivänä ihanan lasten aamuherätyksen, ihanien korttien ja lahjojen saatteleman aamun jälkeen kävimme mieheni ja appiukon kanssa ihastelemassa metsätonttiamme. Aamupäivän ihanassa auringonpaisteessa mielessäni mittailin tonttia ja talolle jo paikkaa. Miestäni hieman jännitti hyväksynkö koko tonttia, kun se oli kirjaimellisesti keskellä metsää. Metsässäpä hyvinkin! 

Tosin viereiselle järvelle ei ollut kuin kivenheitto linnunrataa pitkin ja viereisen kylän keskustaan vain muutama kilometri eli emme kuitenkaan olleet ihan niin keskellä ei mitään. Asuimmehan nytkin keskellä peltoja ja metsää vaikkakin 15minuutin ajomatkan päässä Turun keskustasta. Hyväksyin hyvillä mielin tontin <3

Heti alkuun tontille kävellessäni tuli jotenkin rauhallinen ja hyvä olo. Vaikka olimme keskellä metsää, se ei haitannut, koska rakastan luontoa ja metsässä seikkailu on aina ollut tämmöiselle menninkäistytölle loistavaa mielenrauhan löytämisen paikka. Vaikka meren rannalla sielu lepää, mutta niin lepäsi täälläkin. Sen vain tunsi. Siitä se ajatus sitten lähti....

Täällä meidän perheen on hyvä olla <3

Näiden ajatusten siivittämänä oli kiva ajella auringonpaisteessa kohti kotia ja suunnitella seuraavalle viikolle yhteydenottoja eri talovalmistajille ja hinta-arvioiden metsästystä. Kaikkea kivaa siis oli lähiviikoille tiedossa. On tämä jännää aikaa suunnitella omaa taloa!

Mitäs pidit elämäni ensimmäisestä blogipostauksesta? Kommentoi muuten vaan tai anna kehitysehdotuksia!